Kävijälaskuri

Rakkaissa muistoissamme

                                                   "koiran rukous"

Hoivaa minua. Anna päivittäin hyvää ruokaa ja raikasta vettä ja pala puhdasta luontoa. Ethän palkitse vilpitöntä uskollisuuttani lyömällä minua? Vaikka oletkin töistä väsynyt älä hermostuksissasi potki minua, älä huuda minulle sillä kuuloni on herkkä. Suojaa minua kesän paahteilta ja talven viimoilta. Anna minun olla luonasi, sillä ikävöin sinua jokaisena hetkenä kun olet poissa luotani. Ethän anna elämäni olla pelkkää odotusta ja pettymystä, sillä elän vain sinulle. Ethän vaadi minulta sellaista, mitä en ymmärrä, sillä teen kaiken voitavani. Onhan minulla sydän vilpitön! Kuuntele kun puhun sinulle omalla kielelläni. Kun voimani ovat lopussa, päästä minut lepoon tuskattomalla tavalla. Amen.

Niin vaikeni ääni tassujen,

sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takin vuoret,
kaikki ne revityt lelut, puun kuoret...

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.  

 
 Tyhjä kaulapanta naulassa
työtön talutusremmi ovenpielessä,
vaan tuhat iloista muistoa
niiden täysiltä ahkerilta päiviltä
muistuttaa:
Oli se elämää
täysin rinnoin!

(kirjasta: On kotona koira tai kaksi)