Sirun kuulumisia

31.12.2009

Heissan!
Sirun kanssa lähdimme lumisateeseen haulikon kanssa etsimään jäniksiä.
Eipä
tuo juoksu haitannut nenän toimintaa ja kovasti Siru jälkiä löysikin.
Joskus
vain ajoi jälkeä vähän väärään suuntaan kun jäljet näyttivät
jäniksen
tulosuunnan. Risukoista läpi vain tutkimaan kuusenjuuria, mutta yhtään
jänistä ei liikkeelle saatu eikä ihan tuoreita jälkiä näkynyt.. kettujen
jäljet ei sirua kiinnostanut. Pikkuhiljaa naamiointikin tuotti tulosta niin
koirassa kuin meissä "ajomiehissäkin". Lunta nääs tuli ja sitä myös
paikkapaikoin oli ihan kiitettävästi, jotta todella sai rämpiä. Parin
tunnin
urakan jälkeen auton takapenkkillä oli todella hiljaista, eikä mustasta
alustasta kovin hyvin edes nähnyt, oliko siinä koira vai ei,, niin väsynyt
Siru oli.

Masentaa taas vähän kaikki, mutta kun kerran maksettu ollaan alkeiskurssista
niin ei muuta kuin autoa taas lainaamaan ja makkaraa ostamaan. Ostin
halvinta lenkkiä kun tuosta koirasta ei etukäteen tiedä tykkääkö se
mistään. Nuorimman tyttäreni kanssa autoon ja menoks. Menomatkalla tein
tytölleni selväksi et ei sitten rapsuttele sirua treenien aikana. Saa koira
luvan olla tylsistymässä yksinään että olisi sitten minun kanssa kiva
olla
ja temmeltää kentällä esteiden kera. Jätin koiran autoon ja lähdin
kantamaan
esteitä paikoilleen. Suunnittelin että otan vain lyhyitä pätkiä ja sen
kerran kun siru väistää minua eikä anna kiinni niin homma seis.
Tuli siis vuoromme ohjattuun ja pidin sirua hihnassa kun otimme ensin rataan
kuuluvan puomin. Todella hyvin siru lähti nousemaan puomille ja kun olin
hetken hämilläni moisesta niin samalla sekunnilla se oli saavuttanut
tasanteen ja hyppäs edestäni alas. Uusiksi alusta ja yritin reagoida hihnaa
tiukentamalla mutta ei, taas hyppäs alas.. kolmas kerta hihna toisessa
kädessä ja toinen käsi koiran niskavilloissa kiinni. Sanoin sirulle vähän
vihasena et nyt on pakko mennä ei muuta vaihtoehtoa ja niin loppuun asti
menikin, jossa sitten makkarakasa odotti.. niin tuli mieleen että kun
tulimme ensimmäisen kerran kentälle yritin tarjota sirulle makkaraa
kädestä
niin ei huolinut, pyh, ei väkisin. Puomin päässä olleet makarat sitten
kelpasivat. No seuraavaksi sitten puomi vielä vapaana ja hyvin meni.
Siirryimme ensimmäiselle hypylle ja laitoin sirun istumaan sen aikaa kun
siirryin eteenpäin toiselle hypylle. kutsuin ja käskytin, että hyppy,
tänne
ja taas pyh perse pysyy maassa. Palaan takaisin koiran luokse kun se väistyy
ja väistää. Vihasena sanon että nyt loppu peleily ja istu, maahan,
paikka..
koira luimistaa korviaan ja painaa päätään alas kun menen vierelle.
Vapautan
koiran käskyn alta mutta pidän niskasta kiinni ja vien sen hypylle antaen
niskasta vähän vauhtia ja vot sinne hyppäs, meni seuraavankin kunnes
puomilla hieman epäröi, mutta kun sanoin tiukasti että mene niin lähti
menemään. Putkeenkin meni hyvin ja sai toisessa päässä taas
makkaranpaloja,
Seuraavaksi olikin kepit ja stop. Taas väistö minua kohtaan ja minä hieman
vihasena, mutta päättäväisenä sanon et nyt kunnolla ja taas istumisen ja
paikallaan olon jälkeen menin viereen ja vapautin koiran. Otin niskasta
kuitenkin kiinni ja ohjasin väkisin koiran kepille.. kaksi kertaa kun olin
väkisin niskastakiinni pitäen vienyt kepeille niin taas rupes menemään
ihan
itsekkin. Kuitenkin kun seuraa koiran suoritusta esteellä, niin ei se näytä
mitenkään väkinäiseltä tai pelottavalta, häntä useasti heiluu ja korvat
on
pystyssä odottaen seuraavaa estettä... rimakauhua vai rakkautta,, hih
Tauko tuli ennen viimeistä rengasta sillä siru väisti minua taas ja juoksi
odotusalueelle.. menin perään ja laitoin koiran häkkiin odottamaan
yksinään.
Muut pääsivät suorittamaan omilla koirillaan ja viimeisenä sitten menin
sirun kanssa vielä samalle radalle uudestaan. Hidastin omaa vauhtia
kokonaisuudessaan ja koira meni todella loistavasti muut paitsi putken.
Tyttäreni tuli putken viereen seisomaan ja koira meni aina putken suun ohi
tyttöä kohti, kunnes käskytin tytön pois. Kyllä sitten myöhemmin varmaan
koira kestää sen mutta ei vielä. Onneksi siru kestää hidastetun
ohjauksen,
mutta huomaan sen vaativan todella suurta keskittymistä ohjaukseen. Treenit
siis sujuivat toisaalta hyvin. Ensivuonna siirrytään ryhmään treenaamaan
ja
sitten minäkin pääse työn puolesta jokakerta mukaan treenaamaan.
Tavoitteena
kuitenkin lähteä kisaamaan, mutta nyt vain odotan sitä hetkeä, että koira
tajuaa agilityn jujun ja sen hauskuuden. Sitä ennen vain treenaamme esteitä
ja ohjausta.

27.11.09 Heips!
Tänään jälleen käytiin agitreeneissä. Menin tietysti suurin odotuksin ja
innokkaana paikalle kun viimekertainen treeni meni niin hyvin. Menin siis
halliin sisälle ja laitoin koiran aitaan kiinni ja kävin laittamassa
esteitä
paikoilleen muiden mukana. Pyysin heti ensimmäisenä, että porukka jeesaisi
minua puomilla ja varmistaisi, ettei koiran takapää putoa. No enhän ensin
millään meinannut saada koiraa edes nousemaan puomia pitkin vaikka kuinka
nakkeja käytinkin. No sitten vaihdoimme pikku pakkoon ja nostin koiran
alastulolle ja hyvin se siinä sitten alas tuli nakkien voimalla. No sama
uusiksi ja koira aina vain ylemmäksi kunnes nostin koiran tasaselle
osuudelle ja hyvin Siru alas sieltä varmentaen hihnan kanssa tuli. Ei muuta
kuin hihnan kanssa sitten alusta nakkien kera puomi alusta ja siinä
vaiheessa koira tuumas et mennään sit läpi ja vauhdilla. No kun kerran
läpi
meni niin lopetettiin siihen sen esteen harjoitus. Menin sitten itsekseni
harjoittelemaan ja siihen se sitten tyssäsi.. tai ainakin melkein. A este
meni kuin vettä vain niin hihnan kanssa kuin ilman. Mutta sitten se taas
stoppasi, koira vain pysähtyi eikä kuunnellut enää mitään. Yritin siinä
edelliskerran kikkaa et heittelin nakkeja summamutikassa sinne sun tänne
mutta ei 3 metriä lähemmäksi ei koira päästänyt, plääh. A esteelle
tuli
kuitenkin vauhdilla mut kääntyi nopeasti takas kun tajusi et olin
alastulolla ottamassa kiinni. Heh siis yritys hyvä 10. Sen jälkeen en enää
mitenkään saanut koiraa kiinni en vaikka mitä tein. Ainut vaihtoehto oli
painua ulos ovesta ja Siru seurasi vapaana minua ulos, jossa auton vieressä
pyysin jälleen sirun sivulle ja sit se tulikin ihan nätisti. Ei muuta kuin
koira hihnaa ja sisälle vähän tottista ottamaan.
Odoteltiin siinä sitten omaa vuoroa ohjattuun rataan ja siru kovasti halus
syliin ja rapsutuksia muiltakin kuin minulta (VIRHE toimintapa). Olis
pitänyt vain laittaa aitaan jälleen kiinni. No meidän vuoro tuli sitten ja
kuinka ihanasti se alkoi, hyppy toisensa jälkeen meni loistavasti ja koira
kuunteli ohjausta. No eipä se sitten enää kestänyt mitään valssin tekoa
sen
nenän edessä ja vaikka putken toisessa päässä odotti maksalaatikko niin
ei,,, sirulla pysähty taas kokonaan ja 3 metriä lähemmäks ei päästäny,
olis
vain halunnut käydä hippasille. Siru karkasi siis odotusalueelle ja onneks
siellä olevat tajusivat tilanteen eivätkä olleet huomaavinaatkaan. Menin
perässä ja otin niskasta kiinni ja talutin takasin kentälle, hihnaan ja
siru
putken eteen kun minä olen putken toisessa päässä maksalaatikon kanssa..
tulihan se sieltä sitten. Sama toistettiin ja lähdin jälleen vauhdilla
esteille kunnes putken suulla ihan sama toistui.. siru karkasi
odotusalueelle.. ihan turha oli karjasta sitä sivulle tai mitään muutakaan.
Siihen se sitten tyssäsi meidän tämänkertainen treeni.
Tuon koiran kanssa ei voi koskaan näköjään toistaa samaa mitä
edellisellä
kerralla tai sitten se vaan pottuili mulle täysin siitä kun pakotin se
puomille. Aina näköjään tarvitsee miettiä tarkkaa joka asia. No rakastan
silti tuota pikkuista syliin haluavaa karvakuonoa ja nytkin se tuossa
vieressä lattialla tyytyväisenä tuhisee.

18.10.2009

Sirun oli viikonloppuna taasen retkikoirana. Kävimme partiolaisten kanssa yöretkellä laavulla, jonne oli autolta vain 10 minuutin kävelymatka. Mennessä Siru oli vapaana ja paimensi laumaa, juoksi siis kokoajan ensimmäisen ja viimeisen väliä. Eikä edes käskystä. No tuo paimentamisvietti ei mitään uutta ole Sirulla vaan uutta ja yllättävää oli se, että Venla meni kivelle hyppimään ja leikitti Sirua samalla. Siru hyppeli samoilla kivillä ja sitten Venla tarjosi kättään Sirulle ja Siru tarttui siihen vetäen Venlan kiveltä alas. Ei mitään sattunut ja näin kokoajan mitä tapahtui. Siru kuitenkin jatkoi vetämistä ja se mikä oli minusta yllättävää oli Sirun asenne ja ASENTO. Ei se ollut samanlaista kuin kotona kun vedättää jotain rättiä, jostain kumman syystä Siru oli vihanen. Huusin (karjasin) Sirua nimeltä ja ensin ei tapahtunut mitään ja toisella kerralla siru irrotti kun huusin IRTI. Tuli nätisti luokse, mutta jotenkin vaistosin hieman erilaista asennetta koirasta. Se jotenkin huokui minäitse asennetta eikä todellakaan tullut korvat luimussa luokse vaan reippaasti ja korvat aivan pystyssä vaikka olin karjunut. Noin vartin päästä sama toistui kun Venla leikki sirun kanssa ja annoin vähän matkaa sirun vetää venlaa hihasta ja huusin kovalla äänellä IRTI, irrotti samantein ja huusin heti perään TÄNNE, koira tuli heti luokse korvat pystyssä eikä pehmeästä sirusta ollut tietoakaan siinä kohdassa. En päästänyt koiraa enää leikkimään ja sirukin rauhoittui ja kierrokset laski. Olin vähän ihmeissäni tapahtuneesta, jopa säikähdin tapahtunutta tai sitä muutosta koirassa sillä hetkellä. Vaikkakin toisaalta sirua yritettiin viedä leikkimään (hyppimään estettä) niin se saattoi käydä ja palata samantein takaisin luokseni (hymyilin itsekseni, että äitin vauva on palannut). Illalla pimeällä se katseli yhteen suuntaan ja murisi karvat pystyssä. Mitä lie kuullut tai nähnyt. Laavussa kuitenkin oli pressu edessä ja siru makasi jaloissani, joten vaikka susia olis ollut liikenteessä siru oli turvassa. Tullessa siru oli aluksi hihnassa, mutta siitä ei tullut mitään. Laskettiin koira vapaaksi ja taas alkoi paimennus.. no verisssä kun on niin hoitakoon homman, millä sen sais ilmasemaan sitten jos joku lähtee erilleen ??? kysyn hiljaa itsekseni, vaik taitaa se olla silloin aika levoton, joten enköhän osaa sitten lukea sen koirasta kun se aika tulee.